Industrial PRIME, osa lll

Olimme toteuttaneet Industrial PRIME-sivuston Kimmon kanssa painottaen voimakkaasti artikkeleiden visuaalisuutta, mutta emme tietenkään vielä tekovaiheessa osanneet tarkalleen arvioida, miltä oma sisältömme sivustolla tulisi näyttämään.

Vaikken ole koskaan pitänyt itseäni erityisen ansioituneena valokuvaajana, tiesin että minun pitäisi itse ottaa kuvat Industrial PRIMEn artikkeleihin. Kerroin muistaakseni Kimmolle asiasta vasta verkkosivujen teon loppusuoralla.

Hieman myöhemmin hän tokaisi minulle: ”Se on sitten sinusta kiinni, miltä nämä sivut viime kädessä näyttävät.” Itsevarmuuteni mureni, mutta onneksi vain hetkellisesti.

Visioni Industrial PRIMEstä perustui alusta alkaen vahvasti yksilölliseen sisältöön, joten halusin sekä tekstien että kuvien olevan omaa käsialaamme mahdollisimman suurilta osin.

Muiltakin osin visio oli minulle hyvin selvä. Tiesin mitä halusin sivustolta, minkä tyylisiä artikkeleita kirjoittaisimme, millaisia kuvia ottaisimme, kuinka löydämme lukijamme ja niin edelleen.

Mutta vaikka konsepti olikin olemassa päässäni, en koskaan kirjoittanut minkäänlaista kirjallista suunnitelmaa sen toteuttamisesta. Se on yksi merkittävä ero Industrial PRIMEn ja Organisaatio-Sanomien alkuun saattamisien välillä.

Halusin kuitenkin, että ajatukseni Industrial PRIMEstä avautuisi myös Kimmolle ja Raunolle, ja uskoin keskinäisten keskusteluidemme edistävän visioni sisäistämistä parhaiten.

Niinpä paasasin heille Industrial PRIME -filosofiaani taukoamatta, minkä seurauksena Rauno alkoi jossain vaiheessa kutsua minua Optimus Primeksi. En ole täysin varma, onko kyseessä ylväs lempinimi vai sittenkin sarkastinen naljailu, mutta meille muodostui vuosien varrella kaikenlaisia muitakin sisäpiirijuttuja, jotka eivät varmastikaan ulkopuolisille avaudu. 🙂

Joka tapauksessa aktiivisesta pohdiskelusta muodostui lopulta merkittävä osa työskentelykulttuuriamme, ja käytimme paljon aikaa julkaisumme identiteetin terävöittämiseen – periaatteessa jokaisen uuden artikkelin yhteydessä.

Mietimme aina hyvin aktiivisesti: Kuinka lähestymme aihetta? Kuinka se sopii meidän omaan tarinaamme? Mitä sääntöjä haluamme rikkoa ja mitä emme? Mistä Industrial PRIMEssä on viime kädessä kyse? Eikä vaiva mennyt todellakaan hukkaan, sillä nyt tuntuu hienolta voida todeta, että Industrial PRIMEstä tuli juuri sellainen kuin olin halunnutkin sen olevan.

Kun oma äitini kysyi minulta hieman Industrial PRIMEn julkaisemisen jälkeen, miten olin jälleen uskaltanut ryhtyä tekemään jotakin tällaista, vastasin hänelle rehellisesti: ”Tiesin, mitä tein.” Ja tämä taitaa olla se merkittävin ero Organisaatio-Sanomien ja Industrial PRIMEn aikaisen toimintamme välillä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s