Industrial PRIME, osa ll

Tuntuu jokseenkin oudolta, että kirjoitan tässä blogissa vasta nyt ensimmäisen kerran ystävästäni nimeltä Rauno Sainio. Outo tunne johtunee pitkälti siitä, että olen viimeiset kolme vuotta työskennellyt hänen kanssaan päivittäin hyvinkin intensiivisesti, ja hän on periaatteessa ollut minulle ainoa todelliseen työkaveriin verrattava henkilö koko lehtihistoriamme aikana.

Toisaalta se, että kirjoitan Raunosta vasta nyt, kuvaa hyvin sitä kuinka pitkä matka tämä on kaiken kaikkiaan ollut.

Olen tuntenut Raunon ala-asteen ensimmäisestä luokasta alkaen, ja hän on kuulunut parhaiden ystävieni joukkoon siitä lähtien. Mielenkiintomme elokuvia ja vanhoja videopelejä kohtaan on yhdistänyt meitä vuosikymmenten ajan.

Rauno on aina ollut lahjakas kielten kanssa. Hän puhuu ja kirjoittaa virheetöntä englantia ja toimii Industrial PRIMEn kirjoittajan roolinsa ohessa nykyisin myös ammattikääntäjänä erikoisosaamisalueenaan kiinan kieli ja kiinalaisten romaanien suomentaminen.

Olen aina ihaillut Raunon huolellisuutta ja kykyä syventyä tekemään asioita pitkäjänteisesti. Juuri näiden ominaisuuksien ansiosta hän on luultavasti aina ollut hyvä myös kielten opiskelussa ja sisäistämisessä. Raunon kohdalla kyse ei kuitenkaan ole pelkästään kyvystä opiskella, vaan myös lahjakkuudesta ja ehkä tarkalleen ottaen niiden täydellisestä yhdistelmästä.

Koska Rauno on lukeutunut parhaisiin ystäviini läpi elämäni, mietin monesti, kuinka voisin yhdistää myös hänet Organisaatio-Sanomien toimintaan mukaan. Rauno kuitenkin asui monien vuosien ajan Kiinassa, eikä yhteistyölle koskaan tuntunut löytyvän todellista mahdollisuutta. Muutamia kertoja hän kuitenkin kirjoitti pyynnöstäni painettuun lehteemme kolumneja tai artikkeleita.

Ehkä ensimmäinen todellinen takaisku mahdolliselle yhteistyön aloittamiselle tuli syksyllä 2013, jolloin meille koitti aika palkata vakituinen toimittaja. Olisin halunnut tarjota työtä ensisijaisesti Raunolle, mikä ei kuitenkaan ollut mahdollista, koska hän asui edelleen Kiinassa.

Seuraava mahdollisuus avautui onneksi melkein heti perään keväällä ja se olikin luonteeltaan huomattavasti mielenkiintoisempi. Olin nimittäin juuri saanut idean Industrial PRIMEstä, ja samaan aikaan Rauno oli palaamassa Kiinasta lopullisesti.

Tiesin Raunon englannin osaamisen olevan tasolla, jota uusi kansainvälinen julkaisumme vaatisi. Lisäksi tunsin hänen toimintatapansa ja luonteensa ja tiesin, että kommunikaatiotasomme olisi ystävyystaustamme ansiosta omaa luokkaansa. Jostain syystä en vain yksinkertaisesti voinut kuvitella Industrial PRIMEn artikkeleiden tuottamista kenenkään muun kuin Raunon kanssa.

Taisin puhua Raunolle Industrial PRIMEstä ensimmäisen kerran vasta elokuussa 2014, kun ryhdyimme Kimmon kanssa tekemään jo itse sivustoakin. Kuvailin ideaani innostuneena samaan tyyliin kuin Kimmollekin, mutta enemmän sisältöpainotteisesti.

Rauno on kuitenkin luonteeltaan hieman varautunut, eikä hän varmaankaan heti täysin ymmärtänyt tai uskonut sitä mittakaavaa, jossa julkaisua suunnittelin.

Halusin korostaa hänelle, ettei artikkeleiden tekeminen olisi yksin hänen harteillaan vaan tekisimme niitä yhdessä, eikä hänen tarvitsisi tehdä esimerkiksi haastatteluita, koska voisin tehdä ne hänen puolestaan. Tietysti myöhemmin Rauno alkoi tehdä haastatteluja myös itse, mutta ensi alkuun niiden tekeminen oli kyllä hänelle melko vieras ajatus.

Sain suostuteltua Raunon Industrial PRIMEn kirjoittajan rooliin loppujen lopuksi ilman sen suurempaa houkuttelua. Projekti kiinnosti selvästi myös häntä itseään.

Mitä Raunon osallistuminen Industrial PRIMEen sitten on minulle henkilökohtaisesti tarkoittanut? No ensinnäkin hänen ansiostaan saatoin aloittaa vuorenhuipun valloituksen, josta mainitsin edellisessä kirjoituksessani. Toisaalta minulla on viime vuosina ollut Raunon ansiosta hyvin monta asiaa vähemmän murehdittavana, koska yhteistyömme on toiminut saumattomasti.

Mutta päällimmäisenä tulee mieleen se, että olen saanut työskennellä parhaan ystäväni kanssa viimeiset kolme vuotta putkeen päivittäin, ja täytyy myöntää – hienoa on ollut!

raku ja tuomas

Kuvassa minä ja Rauno loppusyksystä 2014. Kävin tuolloin tapaamassa Raunoa Tallinassa, missä hän on asunut Kiinasta palattuaan. Tämä kyseinen tapaaminen koski nimenomaan Industrial PRIMEä. Keskustelimme kerronnasta, sisältöjen tyyleistä ja koko julkaisun luonteesta. Samalla reissulla esittelin Raunolle myös ensikertaa Kimmon kanssa aikaansaamaamme sivustoa, joka oli tosin vielä pahasti kesken. Illalla saimme tietää, että lapsuuden ajan kotikaupunkimme Vammalan lentopallojoukkueella oli peli Tallinnan joukkuetta vastaan, joten otimme taksin pelipaikalle. Kuva siis Tallinn Selver-Valepa lentopallopelistä.

Mainokset

Industrial PRIME, osa l

Minusta on aina tuntunut siltä, että tämä lehtihomma on ollut oma henkilökohtainen vuoreni, joka minun olisi kiivettävä ylös asti, jos siitä todella haluan vapaaksi. Siksi varmaankin olen ollut valmis jatkamaan matkaa jopa terveyteni ja ihmissuhteideni kustannuksella – joidenkin mielestä kenties liiankin pitkälle.

Niinpä ajatusteni kirkastuminen uuden kansainvälisen julkaisun perustamisesta toi toivoa jäljellä olevaan matkaan. Tuntui kuin olisin työntänyt pääni ensi kertaa pilvirajan yläpuolelle vuosikymmenen tarpomisen jälkeen ja viimein nähnyt loputtomalta tuntuneen vuoren huipun. Se antoi voimaa uuden idean toteuttamiselle, mutta ennen kaikkea se antoi uskoa siihen, että tälläkin vuorella on huippunsa.

Pohdiskelin uutta ideaani päivittäin juoksulenkeilläni keväällä 2014. Päässäni pyörivät suuret näyteikkunamaiset artikkelit, joihin haastattelisimme eri alojen huippuasiantuntijoita ympäri maailman – kerronta olisi mukaansatempaava ja inspiroivaa. Mietin haastatteluja, joita voisimme tehdä ja henkilöitä joita voisimme niihin haastatella. Näin mielessäni valmiita tarinoita kuvineen ja otsikoineen.

Vaikka sain melko nopeasti jäsenneltyä valmiiksi vision uudesta kansainvälisestä julkaisustamme, sillä ei kuitenkaan ollut vielä nimeä, ja olin tehnyt itselleni selväksi, etten etenisi asian kanssa ennen kuin olisin sen keksinyt.

Halusin nimen olevan mahtipontisesti huippuosaamista kuvaava ja sellainen, joka ei kuulostaisi lehdeltä. Lisäksi nimen olisi pystyttävä vastaamaan viestiltään odotuksiini sivuston visuaalisuuden sekä sinne tuottamamme sisällön suhteen.

Industrial PRIME -nimi osui suuhuni täysin sattumalta ollessani lenkillä. Ymmärsin heti kyseisen nimen pitävän sisällään kaiken sen, mistä koko julkaisussa mielestäni oli kyse. Lopulta nimi Industrial PRIME loi standardin kaikelle tekemisellemme.

Jossain vaiheessa huomasimme ajattelevamme julkaisun kehittämistä pitkälti sen nimen kautta, ja monesti jouduimme toteamaan: ”Ei, tämä ei ole vielä riittävän hyvä Industrial PRIME -nimen yhteyteen.” Industrial PRIMEstä muodostui siis meille käsite ja se nosti tekemisemme tasoa jatkuvasti.

Olin ehkä jossakin mielessä hieman viisastunut Organisaatio-Sanomien perustamisajoista, kun viimein kesällä 2014 päätin edetä kansainvälisen julkaisun kanssa. En nimittäin tällä kertaa edes yrittänyt selittää muille etukäteen, mitä suunnittelin. En lähipiirilleni, en kavereilleni, enkä edes yhteistyökumppaneillemme. Tämä ei johtunut siitä, että olisin epäillyt onnistumistamme – en vain välittänyt kuunnella sivusta huutelijoiden kaiken maailman syitä sille, miksi heidän mielestä epäonnistuisimme. Työtä oli paljon ja halusin yksinkertaisesti keskittyä siihen täysillä.

Kun julkaisun nimi ja konsepti olivat minulle kristallinkirkkaita, tartuin puhelimeen ja soitin jälleen kerran Kimmolle. Olimme kyllä vuosien varrella ennenkin puhuneet kansainvälisen julkaisun toteuttamisesta, mutta se oli aina ollut hyvin pintapuolista ja keskustelut olivat usein päättynyt siihen, että Kimmo toteaa: ”Tehdään sitten, kun tiedät, mitä tehdään.”

Tällä kertaa minulla oli esittää ideoita nimestä lähtien. Esittelin luonnoksia verkkosivusta ja olin tehnyt jopa luonnoksen logosta valmiiksi!

Kimmo piti ajatuksestani, että tekisimme kaiken niin isosti ja näyttävästi, ettei kenellekään tulisi edes mieleen, että julkaisumme olisi Suomesta. Kimmo piti jopa tekemästäni logosta, joten se päätyi lähes sellaisenaan Industrial PRIMEn verkkosivuille.

Se, että meillä oli julkaisun nimi ja logo heti projektin alussa tiedossa, edesauttoi itse asiassa projektin etenemistä suuresti. Lisäksi, kuten jo mainitsinkin, niillä oli merkittävä vaikutus koko lopputulokseen: Industrial PRIME -nimi yksinkertaisesti vaati meitä tekemään parempaa jälkeä.

Kuvailin Kimmolle taukoamatta spektaakkelimaista sivustoa, jossa komeilisi koko ruudun kokoisena yritysjohtajien ja asiantuntijoiden profiili- ja asiantuntijahaastatteluja ympäri maailman. Painotin, että julkaisumme pitäisi olla visuaalisesti ällistyttävän näyttävän ja arvokkaan oloinen, mutta samalla sen pitäisi tarjota niin mieltä rauhoittava kokemus, että lukija lukisi meidän julkaisuamme mieluummin kuin kirjaa.

Kimmo todella innostui Industrial PRIMEstä ja korosti sen toteuttamisessa voimakkaasti responsiivisuuden tuomia mahdollisuuksia – hän halusi kokemuksen olevan kuvailemani mukainen, käytti lukija mikä laitetta tahansa. Tämän varmistaakseen Kimmo muun muassa testasi ja varmisti Industrial PRIMEn toimivuuden kymmenillä eri näytöillä ennen sen julkaisua.

 

Kimmon laitetestailua loppuvuodesta 2014 🙂

 

Aloimme tehdä Industrial PRIME -julkaisua elokuussa 2014 ja saimme sen valmiiksi käytännössä päivää ennen sen julkaisua, joka oli 12.1.2015.

Olen aiemmin kirjoittanut työmetodeistamme suomenkielisen verkkojulkaisumme uudistamisen yhteydessä, enkä siksi tällä kertaa mene tämän syvemmälle itse julkaisun tekniseen toteutukseen tai sen yksityiskohtaiseen suunnitteluun.

Todettakoon kuitenkin suurimman eron olleen se, että emme olleet koskaan aiemmin toteuttaneet verkkosivuja responsiivisella tekniikalla. Kimmo siis joutui opettelemaan koko koodausmenetelmän käytännössä tyhjästä työtä tehdessämme. Lisäksi odotuksemme julkaisun suhteen olivat valtaisat ja sitä myöden myös paineet onnistua.

Rehellisesti sanottuna: Industrial PRIMEn tekeminen oli haastavampaa kuin mikään muu mitä olimme siihen mennessä tai edes sen jälkeen tehneet.

Kohti viimeistä etappia

Painetun lehden julkaisemisen lopetettuamme Organisaatio-Sanomien toiminnassa alkoi uusi aikakausi. Kaikki piti rakentaa uudelleen palvelukonseptista ja verkkojulkaisusta lähtien. Lisäksi sen kaiken piti tapahtua melko nopeasti, sillä en halunnut, että jo olemassa olevat yhteistyökumppanimme missään kohtaa kokisivat palvelumme tason tai laadun alenemista.

Niinpä päätin keväällä 2013 palkata täysipäiväisen toimittajan tuottamaan aktiivisesti sisältöä verkkojulkaisuumme. Satuimme löytämään kertaheitolla kaikin puolin hyvän ja tunnollisen työntekijän, joka sai vakituisen työsuhteen palveluksessamme.

Samaan aikaan aloimme Kimmon kanssa kehittää verkkojulkaisuamme voimakkaasti, sillä verkkojulkaisu oli nyt kaikki, mitä olimme. Saimme uudistuksen valmiiksi vuoden 2014 alussa. Lisäksi teimme mobiiliapplikaatioita sekä panostimme sosiaaliseen mediaan ja uutiskirjeisiimme.

Nokkelimmat saivartelivat alkuun, että nythän teillä menee hyvin, kun teillä ei ole enää painetun lehden kustannuksia. Totuushan oli se, että meiltä lähti painetun lehden mukana 60 000 euroa kuluja vuodessa. Samalla lähti kuitenkin myös 60 000 euroa ilmoitusmyynnistä saatuja tuloja.

Lopulta ainoa muuttunut asia oli se, että meillä oli uusi ulkopuolinen työntekijä, josta syntyi 50 000 euron kulut vuodessa.

Koska painettua lehteä ei enää ollut, minulle jäi onneksi enemmän aikaa etsiä uusia yhteistyökumppaneita ja neuvotella parempia yhteistyösopimuksia jo olemassa olevien kumppaneiden kanssa.

Ostin tuolloin myös elämäni ensimmäisen oman auton ja aloin kiertää asiakkailla niin paljon kuin suinkin sain tapaamisia sovittua. Esittelin uudistunutta toimintaamme ja samalla yritin perustella mahdollisia tulevia uudistuksiamme.

Saamaan aikaan minun oli pyrittävä olemaan mahdollisimman paljon toimistolla uuden työntekijämme tukena ja ohjaamassa toimituksellista sisältöämme.

Jossain vaiheessa aloin kiinnittää huomiota siihen, kuinka siirryttyämme puhtaasti verkkojulkaisuksi julkaisukäytäntöihimme oli alkanut tarttua klikkijournalismille ominaisia piirteitä. Huomasin, että referoimme tiedotteita ja kilpailimme uutisten julkaisunopeudessa talouslehtien kanssa, vaikkei se ollut todellisuudessa sitä mitä halusin tehdä.

Ilmiö oli oma vikani ja johtui varmaankin osittain siitä, että etsimme verkkojulkaisuna vielä todellista identiteettiämme.

Tiesin kuitenkin, että halusin viedä verkkojulkaisumme sisältöä takaisin painetun lehtemme aikaiseen tarinanomaiseen kerrontatyyliin, jossa kerronnan rooli korostuu ja kokonaisuuden rakentumiseen kiinnitettään enemmän huomiota.

Keskustellessani asiasta asiakkaidemme kanssa sain vahvistusta näkemykselleni siitä, että tällä tavoin voisimme luoda lisäarvoa yhteistyökumppaneillemme ja kenties etulyöntiasemaa kilpailijoihimme nähden.

Lopulta kevään 2014 aikana visioin itsekseni vielä yhden askeleen pidemmälle: mitä jos pystyisimme tuottamaan yhteistyöyrityksistämme yksilöllistä sisältöä JA kykenisimme samalla vastaamaan niiden kansainvälisiin viestintä- ja markkinointitarpeisiin. Moni yhteistyökumppaneistammehan oli jo valmiiksi vientipainotteisia teollisuusyrityksiä.

Yllättäen huomasin suunnittelevani juuri sitä, mitä olin noin kymmenen vuotta aikaisemmin piirrellyt urakkatyöilmoituksen takapuolelle Teknikumin alkuvalmistusosaston työpisteellä – lehtivisioni viimeistä etappia.