Leinolat Group – Ensimmäinen yhteistyökumppani

Samaan aikaan kun olin aloittanut ensimmäisen mainostajan metsästyksen, olin alkanut etsiä myös yhteistyökumppaneita. Ajatuksena siis oli, että lehdessämme kerrottaisiin näiden hankkimieni yhteistyökumppaneiden ajankohtaisia uutisia ja tapahtumia.

Soittelin ympäri Vaasaa ja sen lähikuntiin, pääsääntöisesti teollisuuden alihankintayrityksiin. Puhelun aikana yhteistyöstä kiinnostuneille lähetin perään kyselyn yrityksen perustiedoista, jotka oli tarkoitus liittää meidän verkkosivuillemme näkyviin yritysesittelyn muodossa, mikäli yritys halusi kumppaniksi.

Lähetin kymmeniä sähköposteja, mutta vastauksia ei kuulunut – paitsi yksi. Se tuli Raimo Leinolalta.

Raimolta saamani vastaus muutti lopulta monien suhtautumisen lehti-ideaamme kohtaan. Leinolat Group on arvostettu vaasalainen alihankintaperheyritys. Kymmenen vuotta sitten yritys tunnettiin vielä nimellä Oy Leinolat Ab ja Raimo oli yhtiön toimitusjohtaja.

Kun minulta jatkossa kyseltiin, että ”Ketäs muita teillä on yhteistyökumppaneina?”, minun tarvitsi vain mainita sanat ”Raimo” ja ”Leinolat”, ja keskustelun sävy kääntyi suotuisampaan suuntaan.

Raimo oli myös ensimmäinen henkilö, jota haastattelin painettuun lehteemme. Olin ilmeisesti jännittänyt ensimmäistä haastattelua tehdessäni, sillä vasta pyöräillessäni takaisin kotia kohti tajusin unohtaneeni ottaa valokuvat ja jouduin sopimaan uuden tapaamisen kuvaamista varten.

Haastattelin Raimoa vuosien varrella useampaan otteeseen. Kerran hän soitti minulle ja kysyi, oliko minulla vielä ylimääräisiä lehtiä jäljellä? Muistan, kuinka samalla hetkellä katselin lattiasta kattoon olevia lehtipinoja pienessä kaksiossani ja vastasin: ”Onhan näitä.” Hetkeä myöhemmin Raimo kaarsi jättimäisellä viininpunaisella maasturillaan oveni eteen Tampereen Tammelaan ja nouti nipun lehtiä mukaansa.

Raimo myös osti ajan myötä kolme muuta yhteistyökumppaniamme osaksi Leinolat-konsernia. Yritysostot tietysti vankistivat Leinoloiden asemaa eri teollisuuden aloilla, mutta samalla meidän myyntimme koki pienen kolauksen, sillä neljän laskun sijaan saatoimme lähettää jatkossa enää yhden. 🙂

Opin tuntemaan Raimoa, jonkin verran vuosien varrella. Seisoskelimme kerran kahden kesken säkkipimeässä Yhdysvaltain suurlähetystön portin edessä. Olimme saapuneet tilaisuuteen hieman etuajassa, eikä sinne voinut kuulemma niin vain kävellä sisään. Raimo kertoi olleensa tyttärensä muuttoapuna ja tulleen suoraan sieltä. Tiedustelin häneltä hieman, että onko jälkipolvi osoittanut mielenkiintoa jatkaa yritystä hänen jälkeensä, johon Raimo totesi: ”Aika näyttää, mutta yritetään nyt tämä oma osuus ensin loppuun.”

Raimo Leinola menehtyi äkillisesti heinäkuussa 2015. Olin Los Angelesissa tekemässä ensimmäistä kansainvälistä artikkeliamme, kun kuulin Raimon menehtymisestä. Se tuntui todella epätodelliselta ja pahalta. Tiesin Raimon menneen juuri naimisiin ja olin ymmärtänyt, että hän oli viime vuosina vihdoin siirtynyt elämässään vaiheeseen, jossa hän todella nautti myös vapaa-ajastaan.

Raimoa kiinnosti aina myös meidän toimintamme ja sen edistyminen, ja hän kertoikin minulle monesti arvostavansa meidän periksi antamatonta asennettamme. Olen iloinen, että hän ehti nähdä myös Industrial Primen.

Minulle on jäänyt lämmin muisto Raimosta, ja koen hänen olleen merkittävin yksittäinen henkilö Industrial Primen ulkopuolelta, joka aikoinaan vaikutti yrityksemme alkuun pääsyyn.

Muistan Raimon vilpittömänä henkilönä, joka ei pelännyt työtä tai riskinottoa yrittäjänä, ja haluan tällä kirjoituksella kiittää häntä vuosia jatkuneesta yhteistyöstä.

Raimo kyllä tiesi, että arvostin hänen tukeaan ja avustustaan vuosien varrella.

Kiitos.

 

raimo-leinola1920

(1959–2015)

Raimo Leinolan muistolle.

Mainokset

Ensimmäisen asiakkaan metsästys

Kun verkkosivut olivat valmiit, toiminimi perustettu ja kansanedustajankin siunaus hankittu, oli aika etsiä ensimmäinen maksava asiakas, sillä hurjat kulumme (noin 120€/kk) olivat alkaneet juosta. Tarkoituksena oli siis löytää verkkosivuillemme mainostaja, jota kiinnostaisi näkyä paikallisten teollisuusyritysten joukossa.

Soittelin pankkeihin, vakuutusyhtiöihin ja luoja ties minne. Törmäsin monenlaisiin kysymyksiin, kuten: Kuka näillä verkkosivuilla käy? No ketkä sitä lehteä lukee? Ai sitä lehteä ei vielä ole? No mitä ne teidän yhteistyöyritykset ovat? Ai niitäkään ei vielä ole?

Otin kuvakaappauksia verkkosivuistamme ja liitin kuvaan pankin tai yrityksen logon havainnollistamaan, miltä mainos sivuillamme voisi näyttää. Sitten sovin tapaamisen kyseisen tahon kanssa.

Muistan erään kerran, kun olin saanut sovittua tapaamisen Tapiolan Vaasan-aluejohtajan kanssa. Hän oli jostakin syystä päättänyt ottaa minut vastaan, kenties viihdyttääkseen itseään perjantaipäivän päätteeksi.

Samalla, kun aluejohtaja yritti saada tolkkua ojentamastani paperista, yritin taivutella häntä näkemään hieman pidemmälle – jaloon tavoitteeseemme ja opiskelijataustaamme tietysti vedoten. Ehdotukseni ei kuitenkaan välittynyt hänelle riittävän houkuttelevana, eikä hän tarttunut tarjoukseeni vaan kieltäytyi kohteliaasti. Enkä nyt jälkikäteen ajatellen moiti aluejohtajaa kieltäytymisestä, olisihan ehdotukseeni tarttuminen ollut tarjolla olevien tietojen perusteella lähes järjetöntä.

Perustaessani pankkitiliä toiminimelleni onnistuin puhumaan itseni myös Gunder Häggströmin puheille. Häggström puolestaan toimi tuolloin (ja taitaa toimia edelleenkin) Vaasan Osuuspankin johtajana. Myöskään häntä en saanut vakuutetuksi mainostamaan verkkosivuillamme, mutta hän lupasi, että jos joskus onnistun etenemään ihan oikean lehden teossa, hän voisi harkita mainostamista siinä. Ja kun aika koitti, hän todella osti mainoksen ensimmäiseen lehteemme!

Soitin syksyn ja talven aikana varmasti pitkälti yli toistasataa puhelua ja kävin lukuisissa vastaavissa tapaamisissa Vaasassa. Vaikka maksavia asiakkaita ei meinannut löytyä, huomasin kehittyväni siinä, kuinka kerron ja esitän asiaani. Olin kerta kerralta hieman houkuttelevampi.

Niinpä ensimmäinenkin mainostaja lopulta löytyi. Vaasalainen yrittäjä nimeltä Eero Sundqvist lupautui mainostamaan yrityksiään verkkosivuillamme noin 30 euron viikkohintaan. Yrityksistä tuli lopulta pitkäaikaiset mainostajat painettuun lehteemme, kunnes levikkimme laajeni siten, ettei kohderyhmämme ollut enää otollinen hänen lähinnä Vaasassa toimiville yrityksilleen.

Kaikki vaiva lopulta siis kannatti, mutta ensimmäisen asiakkaan löydyttyä alkoi väkisinkin miettiä, että mitä jos ne seuraavatkin ovat yhtä kovan työn takana? …Ja olivathan ne.

Soitto kansanedustajalle

Kerroin edellisessä kirjoituksessani siitä, kuinka Kimmon kanssa käärimme hihamme ja ryhdyimme toimeen. Ensimmäisten verkkosivujemme valmistuminen oli eräänlainen signaali siitä, että kovalla työllä ja asia kerrallaan voisimme todella edetä kohti päämääräämme.

Näihin ensimmäisiin verkkosivuihin liittyy myös eräs muisto, jonka ajattelin nyt jakaa. Onnistuin nimittäin puhumaan sivuillemme suosituksen ihka oikealta kansanedustajalta!

Huomautettakoon ensin, että vuonna 2006 kansanedustajien arvostus oli vielä paremmalla tolalla eivätkä vaalirahakohut tai perussuomalaisten tempaukset olleet ehtineet alentaa ammattiryhmän uskottavuutta erityisen pahasti.

Nykyinen eduskunnan toinen varapuhemies Arto Satonen (kok.) oli tuolloin ensimmäisen kauden kansanedustaja kotikaupungistani Vammalasta (nykyinen Sastamala, mutta minulle aina Vammala). En tuntenut Artoa silloin sen paremmin, mutta tiesin kuitenkin hänen olevan yrittäjyyden puolesta puhuva poliitikko.

Aloin miettiä, voisinko mahdollisesti yrittää jotenkin hyödyntää rakkaan kotikaupunkini menestyvää poliitikkoa? Tuohon aikaan win-win-tilanne oli selkeä, poliitikko saisi julkisuutta ajatuksilleen ja me uskottavuutta julkaisullemme.

Rohkaisin mieleni ja soitin Artolle kertoakseni hänelle lehti-ideastamme ja tiedustellakseni samalla varovasti, voisiko hän antaa lyhyen kommentin juuri valmistuneille verkkosivuillemme, sanotaan nyt vaikka ideamme ”järkevyydestä” teollisen elinkeinoelämän kannalta. Ajattelin nimenomaan, että lausunto toisi ideallemme uskottavuutta ja parantaisi siten mahdollisuuksiamme löytää ensimmäinen asiakas.

Soittaessani Artolle korostin tietysti, että olimme nuoria yrittäjiä ja vieläpä Vammalasta kotoisin, ja että tarkoituksenamme oli perustaa yhteinen lehti kotimaiselle teollisuudelle, kehittää Suomen vientiä ja mitä lie muuta suureellista.

Yllätyksekseni Arto piti ajatuksesta heti alusta alkaen. Pian puhelinkeskustelumme jälkeen huomasin, että kansanedustajan ohjelmaan kuului vierailu Ideaparkin avajaisissa seuraavana viikonloppuna. Ajattelin, että varmistan kommentin saamisen vielä henkilökohtaisella tapaamisella, ja lähdin Vaasasta Lempäälään voidakseni häiriköidä häntä tilaisuuden jälkeen. Esittelin ideamme uudestaan lyhyesti, minkä jälkeen sovimme, mitä voisimme kirjoittaa hänestä sivuillemme.

Vaiva kannatti, sillä Arto tuki meitä alkutaipaleellamme myöhemminkin. Esimerkiksi puoli vuotta myöhemmin hän kirjoitti ensimmäiseen lehteemme pääkirjoituksen, mistä oli meille paljon apua mainostajia ja haastateltavia etsiessämme.

Miksikö tämä muisto tuli mieleeni juuri nyt? Siksi, että satuin törmäämään Artoon juuri muutama päivä sitten, ja kysyin häneltä, mitä hän ajatteli aikoinaan touhuistamme. Hän kertoi nimenomaan pitäneensä ajatuksestamme pyrkiä edistämään suomalaisen teollisuuden tunnettavuutta, ja hän pitää kuulemma ajatuksesta edelleenkin.

Kun julkaisimme ensimmäiset verkkosivumme, kerroimme sivuilla ensin toimintamme arvot, mission ja vision. Lisäksi nähtävillä oli Kimmon kanssa visioimani pieni näköiskuva mahdollisesti joskus ilmestyvästä painetusta lehdestä.

Näiden tietojen jälkeen etusivun alaosaan oli lisätty teksti: ”Muun muassa kansanedustaja, yrittäjä Arto Satonen (Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta) on arvioinut, että Organisaatio-Sanomat olisi ennen kaikkea tarpeellinen yritys perustaa.”

Olihan se varmasti hämmentävä kokemus kenelle tahansa, kuka niille sivuille eksyi. 🙂