Yrittäjien Idols-tuomaristo ideastani: ”Ei jatkoon”

En ehtinyt kovin kauan Business Factoryn tiloissa ihmetellä, kun opettajani ja Business Factory -mentorini Timo Malin alkoi jo puhua kilpailusta nimeltä Change. Change oli Vaasan ammattikorkeakoulun yhdessä Vaasan yrittäjienTE-keskuksensekä paikallisen pankin ja vakuutusyhtiön kanssa järjestämä liiketoimintasuunnitelmakilpailu.

Kilpailun ajatuksena oli, että opiskelijat laatisivat muutaman hengen ryhmissä liiketoimintasuunnitelman. Kolme toteuttamiskelpoisinta eli parasta suunnitelmaa palkittaisiin rahapalkinnoilla.

Oudoksuin hieman ajatusta kilpailla liikeideoilla, enkä ollut ajatuksesta kovin innoissani. Timosta oli kuitenkin jo tuolloin tullut ideani suuri ihailija, ja hän sai (jälleen kerran) houkuteltua minut mukaan projektiinsa. Itse tarkoitushan kilpailussa oli hyvä: opiskelijat innostuisivat kehittelemään liikeideoita ja oppisivat, kuinka niistä tehtäisiin houkuttelevia erityisesti rahoittajien ja sijoittajien näkökulmasta.

Kehitimme liiketoimintasuunnitelmiamme ensin muutaman kuukauden ajan itsenäisesti, ja sinä aikana opettajat sparrasivat meitä. Lopuksi liiketoimintasuunnitelmat esiteltiin arvovaltaiselle raadille, joka muodostui järjestäjätahojen edustajista sekä muutamista muista liiketoiminnan asiantuntijoista. He antoivat palautteen itse liiketoimintasuunnitelman sekä esityksen perusteella ja päättivät lopulta voittajan.

Minun suunnitelmani tuli kolmanneksi, eli viimeiseksi. Kukaan raadista ei ymmärtänyt ideaani, eikä lehti-ideastani heidän mielestään ollut ”pisnekseksi”. Monet eivät yksinkertaisesti uskoneet, että teollisuuden voisi saattaa yhteen median avulla, tai että kykenisin kilpailemaan kaikkien jo olemassa olevien lehtien ja verkkoluetteloiden kanssa. Lisäksi he näkivät kustannusrakenteen mahdottomana.

Itse olin suunnitellut, että tekisin suurimman osan työstä aluksi itse tai Kimmon avustuksella. Opettajien mielestä se ei kuitenkaan ollut uskottava lähtökohta, joten lisäsin heidän toivomuksestaan suunnitelmaani uskottavuussyistä kaikenlaisia kuluja, kuten toimittajien ja kuvaajien palkkioita, taittokustannuksia, vuokria, myyntikuluja ja niin edelleen. Timo oli yksi tuomareista ja yritti tietysti osaltaan pitää puoliani, mutta muiden antama palaute ei juurikaan imarrellut.

Eräs hauska muisto kilpailuun kuitenkin liittyy. Raatiin kuului myös silloin Vaasassa Merinovassa innovaatiojohtajana työskennellyt Sami Heikkiniemi. Hän oli yksi niistä tuomareista, jotka olivat täysin ”vailla ymmärrystä” esitystäni kuunnellessaan.

Sami kävi välillä myös Business Factorylla mentoroimassa oppilaita, ennen kuin siirtyi Tekesille ja sieltä myöhemmin Aalto yliopistolle. Sami on entinen lentopallolegenda, ja ystävystyimme sittemmin vuosien varrella. Kävin aika ajoin myös Tekesillä esittelemässä hänelle ideaani ja kertomassa sen hienoudesta, mutta se ei meinannut millään aueta hänelle. Vasta viime kesänä, kun Sami kutsui minut vierailemaan Aalto yliopistolle, hän totesi keskustelumme päätteeksi: ”Nyt mä ymmärrän mitä sä olet kaikki nämä vuodet ajanut takaa. Olet sä kyllä sitkeä sissi, täytyy sanoa.”

Vuosien varrella olen huomannut, että monien on ollut vaikea ymmärtää sitä, että ideani ei ole koskaan ollut minulle liikeidea. Sen sijaan se on aina ollut vain ja ainoastaan idea, jonka halusin toteuttaa. Ehkä juuri siksi työskentelen edelleen sen parissa.

Silti mainittakoon, että ensimmäiset eurot, jotka lehti-ideallani tienasin, olivat Change-liiketoimintasuunnitelmakilpailun kolmannen (ja viimeisen) sijan tuomat 200 euroa. Cheers, VAMK!

Mainokset

Kellaritoimisto nimeltä Business Factory

Aloitin opintoni Vaasassa vuoden 2006 alussa. En tuntenut tuolloin kaupungista ketään muuta kuin silloisen tyttöystäväni. Ensimmäisiä paikallisia tuttavuuksiani oli Vaasan ammattikorkeakoulussa (Vamk) riskinhallintakurssia pitänyt opettaja Timo Malin.

Erään luennon päätteeksi Timo alkoi markkinoida uutta Business Factory -toimintaa. Se oli ammattikorkeakoulun opiskelijoille tarkoitettu yrityshautomo, jossa opiskelijat voisivat tutustua yrittäjyyteen ja pääsisivät kehittelemään myös omia liikeideoitaan.

Nykyisinhän tämän tyyppisiä startup-pajoja on varmasti jokaisen oppilaitoksen yhteydessä, mutta tuolloin idea oli kuitenkin uusi. Toisaalta yrittäjyyskään ei ollut silloin vielä opiskelijoiden keskuudessa kovin arkipäiväistä kuten se nykyisin saattaa olla.

Mietin hieman Timon Business Factory -promootiota ja päätin lopulta mennä kertomaan hänelle luennon jälkeen lehti-ideastani. Timo innostui silmin nähden kuulemastaan ja houkutteli minut oitis mukaan Business Factoryn toimintaan.

Täytyy mainita, että Timo oli aina todella kannustava ideaani kohtaan. Tosin en ole täysin varma, oliko hän enemmänkin innoissaan siitä, että joku oikeasti viitsi yrittää ja kehittää jotakin, vai pitikö hän todella ideaani hyvänä. Epäilen hieman, ymmärsikö hänkään aluksi kuinka tosissani asian suhteen olin.

 

Näyttökuva 2016-06-05 kello 18.01.00

Kuva ja kuvateksti ovat Vaasan ammattikorkeakoulun kotisivuilta vuodelta 2006. Olimme paikallisen ostoskeskuksen aulassa esittelemässä Vamkia ja Business Factoryn toimintaa.

 

Business Factoryn opiskelijat olivat perustaneet yhteisen osuuskunnan, jonka kautta he pääsivät kokeilemaan yritystoimintaa myös käytännössä. Itse en tuolloin osuuskuntaan liittynyt, mutta sain silti käyttää yrityshautomon tiloja ja laitteita vapaasti oman ideani kehittämiseen.

Käytännössä Business Factory oli kellaribunkkerityylinen tila, jonka oppilaitos tarjosi hautomotoiminnalle. Se sijaitsi Vamkin Wolfintien yksikön yhteydessä ja sillä oli oma sisäänkäyntinsä Palosaarentien päädyssä.

Tiloissa oli pieni keittiö ja kahvitila, vessa sekä kaksi työhuonetta, joissa oli yhteensä noin 15 tietokonetta. Liiketalouden opettajat kävivät muutaman kerran viikossa sparraamassa oppilaita heidän liiketoimintaideoidensa kanssa.

Siellä sitä sitten oltiin. Oudossa kaupungissa, pienessä kellaritoimistossa, jonne aurinko ei juuri paistanut. Mutta eipä siinä kauaa puitteita ihmetelty. Ryhdyin kirjoittamaan liiketoimintasuunnitelmaa…