Miksi juuri teollisuus?

Tänään (1.12.2015) on tullut kuluneeksi tasan vuosikymmen siitä, kun sain idean perustaa uuden teollisuusaiheisen lehden (Industrial Prime). Heittäydyin, ja se on kantanut aina tähän päivään saakka.

Sen lisäksi että kymmenen vuotta on kulunut ilman, että olisin tuota kohtalokasta ideaani unohtanut päiväksikään, lehden pitkään kantama nimi Organisaatio-Sanomat ­jäi viime viikolla arvokkaaseen historiaan. Ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki kertoa muutamia (muistojen kultaamia) ”faktoja” menneiltä vuosilta.

Niinpä aloitin tämän blogin, ja aloitan sen nyt kertomalla teille miksi juuri teollisuusaiheinen lehti. Kysymys on nimittäin esitetty minulle useammin kuin kerran kuluneen kymmenen vuoden aikana.

 

Pikemminkin kohtalo kuin sattuma

Olen kotoisin Vammalasta, josta kuntaliitosten myötä vuonna 2009 tuli osa Sastamalan kaupunkia. Yksi suurimmista paikallisista työllistäjistä on perinteisesti ollut teollisuusyritys Teknikum, joka valmistaa erilaisia kumituotteita käytännössä kaikille mahdollisille teollisuuden toimialoille – muottituotteista letkuihin. Kumituotteiden käyttötarpeiden monipuolisuuden ansiosta Teknikum on mielestäni täydellinen esimerkki alihankintayrityksestä.

Nelihenkisen perheeni jokainen jäsen on työskennellyt Teknikumin palveluksessa, isäni yhtäjaksoisesti peräti 41 vuotta. Näkisin, että opin jo melko varhain nuorena hahmottamaan, millainen merkitys paikallisella teollisuustoimijalla voi olla pienelle kaupungille ja sen asukkaille.

Oma Teknikum-urani alkoi tehtaan ruohonleikkaajana vuonna 1998. Päältä ajettavalla ruohonleikkurilla tehdasalueen nurmikon leikkaamisessa vierähti kokonaiset kaksi työpäivää. Loput työviikostani toimin eräänlaisena talonmiehenä, tehtaan varastoja ja piha-alueita siivoten. Täytettyäni 18 pääsin viimeinkin kesälomittajaksi itse tehtaan tuotantoon, ja yhteensä kymmenen vuoden ajan työskentelin joka kesä 2–3 kuukautta Teknikumin palveluksessa.

 

 

teknikum

Tehdas jossa työskentelin kesät 1998-2008.

 

 

Teollisuus kiehtoi

Tehtaan toiminta kiehtoi minua alusta asti, monestakin eri syystä. Ensinnäkin, tehtaassa tuntui olevan loputtomasti tehtävää ja opittavaa. Taivuttelinkin usein kokeneita työntekijöitä opettamaan minulle asioita, jotka eivät edes minulle kuuluneet. Halusin yksinkertaisesti oppia uutta ja ymmärtää tehtaan toimintaa paremmin.

Toisaalta muistan työnteon lomassa ihailleeni sitä, kuinka tehtaan eri prosessit nivoutuivat yhteen, päämääränään tuottaa jokin tuote. Myynti, materiaalihankinta, esivalmistus, logistiikka ja itse tuotanto – kaikki olivat tärkeitä osa-alueita. Niistä kukin piti vielä sisällään lukuisia omia vaiheitaan, joista jokaisen tuli toimia, jotta tuotteen valmistuminen etenisi suunnitellulla tavalla.

Tuntui hienolta olla osa tuota ketjua ja ymmärtää oman työn merkitys siinä. Myös se, että työn tulokseen pystyi vaikuttamaan omalla ahkeruudella ja omatoimisuudella, motivoi suunnattomasti.

Toisaalta ajatus siitä, että koko prosessi johtikin vain jonkin toisen yrityksen valmistaman valtavan koneen tai laitoksen pienen osakomponentin syntyyn, tuntui uskomattomalta. Jo itsessään niin monivaiheinen prosessi palvelikin jotain vielä huomattavasti suurempaa kokonaisuutta.

Teollisuusyritysten toiminta ja yhteistyö on kiinnostanut minua aina. Arvostan tehtaiden toimintaa ja niissä työskenteleviä ihmisiä – heitä, jotka saavat sen kaiken toimimaan.

Varmaankin tästä syystä (ainakin osittain) lehden aiheeksi valikoitui teollisuus.

Mainokset