Vuodet 2015–2017

Avasimme Industrial PRIME -sivuston 12. tammikuuta 2015. Alku oli melko hektistä aikaa, sillä tuotimme kahdestaan Raunon kanssa sekä suomenkielistä että englanninkielistä julkaisuamme.

Vaikka ensimmäinen puolivuotinen oli todella kiireistä aikaa, se sujui meiltä mielestäni melko mallikkaasti. Haastattelumme menestyivät ja saimme paljon positiivista palautetta myös tuntemattomilta ihmisiltä.

Onnistunut avaus tarjosi mahdollisuuden tehdä Industrial PRIMEstä osan yhteistyökumppaneillemme tarjoamaamme palvelua.

Alkuunhan Industrial PRIMEssä oli vain kaksi artikkelityyppiä: Insights (laaja henkilöhaastattelu) ja News (tiivis uutisraportti). Syksyllä 2015 kehitimme näiden väliin kolmannen kategorian nimeltä Articles, joka oli tarkoitettu nimenomaan yhteistyökumppaneidemme käyttöön ja osaksi palveluamme.

Jottei suomalaisyritysten suosiminen olisi ollut liian silmiinpistävää, halusin tehdä osan artikkeleistamme ulkomaalaisista yrityksistä ja henkilöistä. Matkustin muun muassa kesällä 2015 Yhdysvaltoihin Kaliforniaan ja tein kolme pitkää haastattelua, jotka julkaisimme myöhemmin samana syksynä muun sisältömme joukossa.

Vaikka aloimmekin tehtailla laajempia artikkeleita myös yhteistyökumppaneistamme, halusin silti jokaisen uuden aiheen kohdalla nähdä pätevän syyn sille, miksi siitä kerrottaisiin kansainvälisesti.

Mietimme aina Raunon kanssa: ”Kiinnostaako tämä aihe todella myös Suomen rajojen ulkopuolella?” Ja jos vastaus oli ”ei”, emme artikkelia Industrial PRIMEen tehneet. Monesti aihe saattoi kuitenkin soveltua suomenkieliselle sivustollemme, joten teimme aiheesta jutun sinne.

Industrial PRIME oli lopulta ratkaisu myös iänikuiseen nimiongelmaamme. Korvasimme lokakuussa 2015 suomenkielisen julkaisumme Organisaatio-Sanomat -nimen Industrial Prime FI:llä. Marraskuussa jatkoimme ”brändimme” yhtenäistämistä ja muutimme myös virallisen toiminimemme Industrial Prime Oy:ksi.

Vuoden 2016 aikana kansainvälisen sivustomme sisällön pääpaino siirtyi pikkuhiljaa yhteistyökumppaneidemme innovaatioiden ja ratkaisujen ympärille. Se oli tarkoituksellista ja heidän tarinoidensa kertomiseen sivusto oli alun perin tarkoitettukin.

Vuosi 2016 osoittautui muutenkin hyvin nousujohteiseksi vuodeksi ja onnistuimme mielestäni nostamaan tasoamme tasaisen varmasti. Lisäksi ryhdyimme tietoisesti korjaamaan myös suomenkielisen julkaisumme sisältölinjaa kohti syvällisempää ja persoonallisempaa kerrontatyyliä.

Se oli tavallaan askel kohti vanhaa painettua lehteämme, mutta juuri sitä olin halunnutkin. Halusin, että kansainvälisen sivustomme tavoin myös suomenkielinen sivustomme tukisi pidempiä ja näyttävämpiä artikkeleita, ja niinpä loppuvuodesta 2016 uudistimme myös Industrial Prime FI:n.

Tähän päivään mennessä olemme julkaisseet pitkälti yli tuhat uutista tai artikkelia suomalaisista huippuyrityksistä, ja niitä on luettu reilusti yli miljoonaa kertaa. Pelkästään englanninkielisiä artikkeleitamme on luettu satoja tuhansia kertoja eri puolilla maailmaa. Kaiken kaikkiaan lukijoita on ollut 180 eri maassa, ja 70 prosenttia heistä on ollut muualta kuin Suomesta.

On selvää, että Kansainvälinen Industrial PRIME -sivustomme ja koko Industrial Prime -brändi nosti toimintamme arvoa yhteistyökumppaneidemme keskuudessa, ja hyödyimme siitä lopulta myös taloudellisesti. En kuitenkaan usko, että niin olisi käynyt, jos olisin suunnitellut Industrial PRIMEn taloudellista hyötyä ajatellen.

Viime kädessä kyse oli visioni viimeisestä etapista, ja voin rehellisesti sanoa toteuttaneeni Industrial PRIMEn pitkälti itseni vuoksi. Minun oli yksinkertaisesti saatava päätökseen se, minkä aikoinaan olin aloittanut.

Industrial PRIME, osa lll

Olimme toteuttaneet Industrial PRIME-sivuston Kimmon kanssa painottaen voimakkaasti artikkeleiden visuaalisuutta, mutta emme tietenkään vielä tekovaiheessa osanneet tarkalleen arvioida, miltä oma sisältömme sivustolla tulisi näyttämään.

Vaikken ole koskaan pitänyt itseäni erityisen ansioituneena valokuvaajana, tiesin että minun pitäisi itse ottaa kuvat Industrial PRIMEn artikkeleihin. Kerroin muistaakseni Kimmolle asiasta vasta verkkosivujen teon loppusuoralla.

Hieman myöhemmin hän tokaisi minulle: ”Se on sitten sinusta kiinni, miltä nämä sivut viime kädessä näyttävät.” Itsevarmuuteni mureni, mutta onneksi vain hetkellisesti.

Visioni Industrial PRIMEstä perustui alusta alkaen vahvasti yksilölliseen sisältöön, joten halusin sekä tekstien että kuvien olevan omaa käsialaamme mahdollisimman suurilta osin.

Muiltakin osin visio oli minulle hyvin selvä. Tiesin mitä halusin sivustolta, minkä tyylisiä artikkeleita kirjoittaisimme, millaisia kuvia ottaisimme, kuinka löydämme lukijamme ja niin edelleen.

Mutta vaikka konsepti olikin olemassa päässäni, en koskaan kirjoittanut minkäänlaista kirjallista suunnitelmaa sen toteuttamisesta. Se on yksi merkittävä ero Industrial PRIMEn ja Organisaatio-Sanomien alkuun saattamisien välillä.

Halusin kuitenkin, että ajatukseni Industrial PRIMEstä avautuisi myös Kimmolle ja Raunolle, ja uskoin keskinäisten keskusteluidemme edistävän visioni sisäistämistä parhaiten.

Niinpä paasasin heille Industrial PRIME -filosofiaani taukoamatta, minkä seurauksena Rauno alkoi jossain vaiheessa kutsua minua Optimus Primeksi. En ole täysin varma, onko kyseessä ylväs lempinimi vai sittenkin sarkastinen naljailu, mutta meille muodostui vuosien varrella kaikenlaisia muitakin sisäpiirijuttuja, jotka eivät varmastikaan ulkopuolisille avaudu. 🙂

Joka tapauksessa aktiivisesta pohdiskelusta muodostui lopulta merkittävä osa työskentelykulttuuriamme, ja käytimme paljon aikaa julkaisumme identiteetin terävöittämiseen – periaatteessa jokaisen uuden artikkelin yhteydessä.

Mietimme aina hyvin aktiivisesti: Kuinka lähestymme aihetta? Kuinka se sopii meidän omaan tarinaamme? Mitä sääntöjä haluamme rikkoa ja mitä emme? Mistä Industrial PRIMEssä on viime kädessä kyse? Eikä vaiva mennyt todellakaan hukkaan, sillä nyt tuntuu hienolta voida todeta, että Industrial PRIMEstä tuli juuri sellainen kuin olin halunnutkin sen olevan.

Kun oma äitini kysyi minulta hieman Industrial PRIMEn julkaisemisen jälkeen, miten olin jälleen uskaltanut ryhtyä tekemään jotakin tällaista, vastasin hänelle rehellisesti: ”Tiesin, mitä tein.” Ja tämä taitaa olla se merkittävin ero Organisaatio-Sanomien ja Industrial PRIMEn aikaisen toimintamme välillä.

Industrial PRIME, osa ll

Tuntuu jokseenkin oudolta, että kirjoitan tässä blogissa vasta nyt ensimmäisen kerran ystävästäni nimeltä Rauno Sainio. Outo tunne johtunee pitkälti siitä, että olen viimeiset kolme vuotta työskennellyt hänen kanssaan päivittäin hyvinkin intensiivisesti, ja hän on periaatteessa ollut minulle ainoa todelliseen työkaveriin verrattava henkilö koko lehtihistoriamme aikana.

Toisaalta se, että kirjoitan Raunosta vasta nyt, kuvaa hyvin sitä kuinka pitkä matka tämä on kaiken kaikkiaan ollut.

Olen tuntenut Raunon ala-asteen ensimmäisestä luokasta alkaen, ja hän on kuulunut parhaiden ystävieni joukkoon siitä lähtien. Mielenkiintomme elokuvia ja vanhoja videopelejä kohtaan on yhdistänyt meitä vuosikymmenten ajan.

Rauno on aina ollut lahjakas kielten kanssa. Hän puhuu ja kirjoittaa virheetöntä englantia ja toimii Industrial PRIMEn kirjoittajan roolinsa ohessa nykyisin myös ammattikääntäjänä erikoisosaamisalueenaan kiinan kieli ja kiinalaisten romaanien suomentaminen.

Olen aina ihaillut Raunon huolellisuutta ja kykyä syventyä tekemään asioita pitkäjänteisesti. Juuri näiden ominaisuuksien ansiosta hän on luultavasti aina ollut hyvä myös kielten opiskelussa ja sisäistämisessä. Raunon kohdalla kyse ei kuitenkaan ole pelkästään kyvystä opiskella, vaan myös lahjakkuudesta ja ehkä tarkalleen ottaen niiden täydellisestä yhdistelmästä.

Koska Rauno on lukeutunut parhaisiin ystäviini läpi elämäni, mietin monesti, kuinka voisin yhdistää myös hänet Organisaatio-Sanomien toimintaan mukaan. Rauno kuitenkin asui monien vuosien ajan Kiinassa, eikä yhteistyölle koskaan tuntunut löytyvän todellista mahdollisuutta. Muutamia kertoja hän kuitenkin kirjoitti pyynnöstäni painettuun lehteemme kolumneja tai artikkeleita.

Ehkä ensimmäinen todellinen takaisku mahdolliselle yhteistyön aloittamiselle tuli syksyllä 2013, jolloin meille koitti aika palkata vakituinen toimittaja. Olisin halunnut tarjota työtä ensisijaisesti Raunolle, mikä ei kuitenkaan ollut mahdollista, koska hän asui edelleen Kiinassa.

Seuraava mahdollisuus avautui onneksi melkein heti perään keväällä ja se olikin luonteeltaan huomattavasti mielenkiintoisempi. Olin nimittäin juuri saanut idean Industrial PRIMEstä, ja samaan aikaan Rauno oli palaamassa Kiinasta lopullisesti.

Tiesin Raunon englannin osaamisen olevan tasolla, jota uusi kansainvälinen julkaisumme vaatisi. Lisäksi tunsin hänen toimintatapansa ja luonteensa ja tiesin, että kommunikaatiotasomme olisi ystävyystaustamme ansiosta omaa luokkaansa. Jostain syystä en vain yksinkertaisesti voinut kuvitella Industrial PRIMEn artikkeleiden tuottamista kenenkään muun kuin Raunon kanssa.

Taisin puhua Raunolle Industrial PRIMEstä ensimmäisen kerran vasta elokuussa 2014, kun ryhdyimme Kimmon kanssa tekemään jo itse sivustoakin. Kuvailin ideaani innostuneena samaan tyyliin kuin Kimmollekin, mutta enemmän sisältöpainotteisesti.

Rauno on kuitenkin luonteeltaan hieman varautunut, eikä hän varmaankaan heti täysin ymmärtänyt tai uskonut sitä mittakaavaa, jossa julkaisua suunnittelin.

Halusin korostaa hänelle, ettei artikkeleiden tekeminen olisi yksin hänen harteillaan vaan tekisimme niitä yhdessä, eikä hänen tarvitsisi tehdä esimerkiksi haastatteluita, koska voisin tehdä ne hänen puolestaan. Tietysti myöhemmin Rauno alkoi tehdä haastatteluja myös itse, mutta ensi alkuun niiden tekeminen oli kyllä hänelle melko vieras ajatus.

Sain suostuteltua Raunon Industrial PRIMEn kirjoittajan rooliin loppujen lopuksi ilman sen suurempaa houkuttelua. Projekti kiinnosti selvästi myös häntä itseään.

Mitä Raunon osallistuminen Industrial PRIMEen sitten on minulle henkilökohtaisesti tarkoittanut? No ensinnäkin hänen ansiostaan saatoin aloittaa vuorenhuipun valloituksen, josta mainitsin edellisessä kirjoituksessani. Toisaalta minulla on viime vuosina ollut Raunon ansiosta hyvin monta asiaa vähemmän murehdittavana, koska yhteistyömme on toiminut saumattomasti.

Mutta päällimmäisenä tulee mieleen se, että olen saanut työskennellä parhaan ystäväni kanssa viimeiset kolme vuotta putkeen päivittäin, ja täytyy myöntää – hienoa on ollut!

raku ja tuomas

Kuvassa minä ja Rauno loppusyksystä 2014. Kävin tuolloin tapaamassa Raunoa Tallinassa, missä hän on asunut Kiinasta palattuaan. Tämä kyseinen tapaaminen koski nimenomaan Industrial PRIMEä. Keskustelimme kerronnasta, sisältöjen tyyleistä ja koko julkaisun luonteesta. Samalla reissulla esittelin Raunolle myös ensikertaa Kimmon kanssa aikaansaamaamme sivustoa, joka oli tosin vielä pahasti kesken. Illalla saimme tietää, että lapsuuden ajan kotikaupunkimme Vammalan lentopallojoukkueella oli peli Tallinnan joukkuetta vastaan, joten otimme taksin pelipaikalle. Kuva siis Tallinn Selver-Valepa lentopallopelistä.

Industrial PRIME, osa l

Minusta on aina tuntunut siltä, että tämä lehtihomma on ollut oma henkilökohtainen vuoreni, joka minun olisi kiivettävä ylös asti, jos siitä todella haluan vapaaksi. Siksi varmaankin olen ollut valmis jatkamaan matkaa jopa terveyteni ja ihmissuhteideni kustannuksella – joidenkin mielestä kenties liiankin pitkälle.

Niinpä ajatusteni kirkastuminen uuden kansainvälisen julkaisun perustamisesta toi toivoa jäljellä olevaan matkaan. Tuntui kuin olisin työntänyt pääni ensi kertaa pilvirajan yläpuolelle vuosikymmenen tarpomisen jälkeen ja viimein nähnyt loputtomalta tuntuneen vuoren huipun. Se antoi voimaa uuden idean toteuttamiselle, mutta ennen kaikkea se antoi uskoa siihen, että tälläkin vuorella on huippunsa.

Pohdiskelin uutta ideaani päivittäin juoksulenkeilläni keväällä 2014. Päässäni pyörivät suuret näyteikkunamaiset artikkelit, joihin haastattelisimme eri alojen huippuasiantuntijoita ympäri maailman – kerronta olisi mukaansatempaava ja inspiroivaa. Mietin haastatteluja, joita voisimme tehdä ja henkilöitä joita voisimme niihin haastatella. Näin mielessäni valmiita tarinoita kuvineen ja otsikoineen.

Vaikka sain melko nopeasti jäsenneltyä valmiiksi vision uudesta kansainvälisestä julkaisustamme, sillä ei kuitenkaan ollut vielä nimeä, ja olin tehnyt itselleni selväksi, etten etenisi asian kanssa ennen kuin olisin sen keksinyt.

Halusin nimen olevan mahtipontisesti huippuosaamista kuvaava ja sellainen, joka ei kuulostaisi lehdeltä. Lisäksi nimen olisi pystyttävä vastaamaan viestiltään odotuksiini sivuston visuaalisuuden sekä sinne tuottamamme sisällön suhteen.

Industrial PRIME -nimi osui suuhuni täysin sattumalta ollessani lenkillä. Ymmärsin heti kyseisen nimen pitävän sisällään kaiken sen, mistä koko julkaisussa mielestäni oli kyse. Lopulta nimi Industrial PRIME loi standardin kaikelle tekemisellemme.

Jossain vaiheessa huomasimme ajattelevamme julkaisun kehittämistä pitkälti sen nimen kautta, ja monesti jouduimme toteamaan: ”Ei, tämä ei ole vielä riittävän hyvä Industrial PRIME -nimen yhteyteen.” Industrial PRIMEstä muodostui siis meille käsite ja se nosti tekemisemme tasoa jatkuvasti.

Olin ehkä jossakin mielessä hieman viisastunut Organisaatio-Sanomien perustamisajoista, kun viimein kesällä 2014 päätin edetä kansainvälisen julkaisun kanssa. En nimittäin tällä kertaa edes yrittänyt selittää muille etukäteen, mitä suunnittelin. En lähipiirilleni, en kavereilleni, enkä edes yhteistyökumppaneillemme. Tämä ei johtunut siitä, että olisin epäillyt onnistumistamme – en vain välittänyt kuunnella sivusta huutelijoiden kaiken maailman syitä sille, miksi heidän mielestä epäonnistuisimme. Työtä oli paljon ja halusin yksinkertaisesti keskittyä siihen täysillä.

Kun julkaisun nimi ja konsepti olivat minulle kristallinkirkkaita, tartuin puhelimeen ja soitin jälleen kerran Kimmolle. Olimme kyllä vuosien varrella ennenkin puhuneet kansainvälisen julkaisun toteuttamisesta, mutta se oli aina ollut hyvin pintapuolista ja keskustelut olivat usein päättynyt siihen, että Kimmo toteaa: ”Tehdään sitten, kun tiedät, mitä tehdään.”

Tällä kertaa minulla oli esittää ideoita nimestä lähtien. Esittelin luonnoksia verkkosivusta ja olin tehnyt jopa luonnoksen logosta valmiiksi!

Kimmo piti ajatuksestani, että tekisimme kaiken niin isosti ja näyttävästi, ettei kenellekään tulisi edes mieleen, että julkaisumme olisi Suomesta. Kimmo piti jopa tekemästäni logosta, joten se päätyi lähes sellaisenaan Industrial PRIMEn verkkosivuille.

Se, että meillä oli julkaisun nimi ja logo heti projektin alussa tiedossa, edesauttoi itse asiassa projektin etenemistä suuresti. Lisäksi, kuten jo mainitsinkin, niillä oli merkittävä vaikutus koko lopputulokseen: Industrial PRIME -nimi yksinkertaisesti vaati meitä tekemään parempaa jälkeä.

Kuvailin Kimmolle taukoamatta spektaakkelimaista sivustoa, jossa komeilisi koko ruudun kokoisena yritysjohtajien ja asiantuntijoiden profiili- ja asiantuntijahaastatteluja ympäri maailman. Painotin, että julkaisumme pitäisi olla visuaalisesti ällistyttävän näyttävän ja arvokkaan oloinen, mutta samalla sen pitäisi tarjota niin mieltä rauhoittava kokemus, että lukija lukisi meidän julkaisuamme mieluummin kuin kirjaa.

Kimmo todella innostui Industrial PRIMEstä ja korosti sen toteuttamisessa voimakkaasti responsiivisuuden tuomia mahdollisuuksia – hän halusi kokemuksen olevan kuvailemani mukainen, käytti lukija mikä laitetta tahansa. Tämän varmistaakseen Kimmo muun muassa testasi ja varmisti Industrial PRIMEn toimivuuden kymmenillä eri näytöillä ennen sen julkaisua.

 

Kimmon laitetestailua loppuvuodesta 2014 🙂

 

Aloimme tehdä Industrial PRIME -julkaisua elokuussa 2014 ja saimme sen valmiiksi käytännössä päivää ennen sen julkaisua, joka oli 12.1.2015.

Olen aiemmin kirjoittanut työmetodeistamme suomenkielisen verkkojulkaisumme uudistamisen yhteydessä, enkä siksi tällä kertaa mene tämän syvemmälle itse julkaisun tekniseen toteutukseen tai sen yksityiskohtaiseen suunnitteluun.

Todettakoon kuitenkin suurimman eron olleen se, että emme olleet koskaan aiemmin toteuttaneet verkkosivuja responsiivisella tekniikalla. Kimmo siis joutui opettelemaan koko koodausmenetelmän käytännössä tyhjästä työtä tehdessämme. Lisäksi odotuksemme julkaisun suhteen olivat valtaisat ja sitä myöden myös paineet onnistua.

Rehellisesti sanottuna: Industrial PRIMEn tekeminen oli haastavampaa kuin mikään muu mitä olimme siihen mennessä tai edes sen jälkeen tehneet.

Kohti viimeistä etappia

Painetun lehden julkaisemisen lopetettuamme Organisaatio-Sanomien toiminnassa alkoi uusi aikakausi. Kaikki piti rakentaa uudelleen palvelukonseptista ja verkkojulkaisusta lähtien. Lisäksi sen kaiken piti tapahtua melko nopeasti, sillä en halunnut, että jo olemassa olevat yhteistyökumppanimme missään kohtaa kokisivat palvelumme tason tai laadun alenemista.

Niinpä päätin keväällä 2013 palkata täysipäiväisen toimittajan tuottamaan aktiivisesti sisältöä verkkojulkaisuumme. Satuimme löytämään kertaheitolla kaikin puolin hyvän ja tunnollisen työntekijän, joka sai vakituisen työsuhteen palveluksessamme.

Samaan aikaan aloimme Kimmon kanssa kehittää verkkojulkaisuamme voimakkaasti, sillä verkkojulkaisu oli nyt kaikki, mitä olimme. Saimme uudistuksen valmiiksi vuoden 2014 alussa. Lisäksi teimme mobiiliapplikaatioita sekä panostimme sosiaaliseen mediaan ja uutiskirjeisiimme.

Nokkelimmat saivartelivat alkuun, että nythän teillä menee hyvin, kun teillä ei ole enää painetun lehden kustannuksia. Totuushan oli se, että meiltä lähti painetun lehden mukana 60 000 euroa kuluja vuodessa. Samalla lähti kuitenkin myös 60 000 euroa ilmoitusmyynnistä saatuja tuloja.

Lopulta ainoa muuttunut asia oli se, että meillä oli uusi ulkopuolinen työntekijä, josta syntyi 50 000 euron kulut vuodessa.

Koska painettua lehteä ei enää ollut, minulle jäi onneksi enemmän aikaa etsiä uusia yhteistyökumppaneita ja neuvotella parempia yhteistyösopimuksia jo olemassa olevien kumppaneiden kanssa.

Ostin tuolloin myös elämäni ensimmäisen oman auton ja aloin kiertää asiakkailla niin paljon kuin suinkin sain tapaamisia sovittua. Esittelin uudistunutta toimintaamme ja samalla yritin perustella mahdollisia tulevia uudistuksiamme.

Saamaan aikaan minun oli pyrittävä olemaan mahdollisimman paljon toimistolla uuden työntekijämme tukena ja ohjaamassa toimituksellista sisältöämme.

Jossain vaiheessa aloin kiinnittää huomiota siihen, kuinka siirryttyämme puhtaasti verkkojulkaisuksi julkaisukäytäntöihimme oli alkanut tarttua klikkijournalismille ominaisia piirteitä. Huomasin, että referoimme tiedotteita ja kilpailimme uutisten julkaisunopeudessa talouslehtien kanssa, vaikkei se ollut todellisuudessa sitä mitä halusin tehdä.

Ilmiö oli oma vikani ja johtui varmaankin osittain siitä, että etsimme verkkojulkaisuna vielä todellista identiteettiämme.

Tiesin kuitenkin, että halusin viedä verkkojulkaisumme sisältöä takaisin painetun lehtemme aikaiseen tarinanomaiseen kerrontatyyliin, jossa kerronnan rooli korostuu ja kokonaisuuden rakentumiseen kiinnitettään enemmän huomiota.

Keskustellessani asiasta asiakkaidemme kanssa sain vahvistusta näkemykselleni siitä, että tällä tavoin voisimme luoda lisäarvoa yhteistyökumppaneillemme ja kenties etulyöntiasemaa kilpailijoihimme nähden.

Lopulta kevään 2014 aikana visioin itsekseni vielä yhden askeleen pidemmälle: mitä jos pystyisimme tuottamaan yhteistyöyrityksistämme yksilöllistä sisältöä JA kykenisimme samalla vastaamaan niiden kansainvälisiin viestintä- ja markkinointitarpeisiin. Moni yhteistyökumppaneistammehan oli jo valmiiksi vientipainotteisia teollisuusyrityksiä.

Yllättäen huomasin suunnittelevani juuri sitä, mitä olin noin kymmenen vuotta aikaisemmin piirrellyt urakkatyöilmoituksen takapuolelle Teknikumin alkuvalmistusosaston työpisteellä – lehtivisioni viimeistä etappia.

Liikunnan ja työn positiivinen noidankehä

Tämä on taas tällainen hieman erilainen kirjoitus, mutta ehkä saan jollakin tavalla myös tämän liitettyä blogin kontekstiin – yrittämiseen ja miksei työelämään yleensä.

Vuosien varrella ihmiset ovat silloin tällöin ottaneet puheeksi liikunnallisuuteni. Monesti ihmiset saattavat minut ensi kertaa tavatessaan udella, mitä teen kuntoni eteen ja kuinka paljon.

Vastaus on nopeasti annettu: käyn kuntosalilla ja lenkillä lähes joka päivä. Mutta huomattavasti oleellisempi kysymys mielestäni on se, miksi liikun, ja siihen ajattelin nyt myös vastata.

Ennen kuin huokaisette, että taas yksi fitnessiin hurahtanut alkaa saarnata elämäntapaansa, totean, että olen lenkkeillyt ja nostellut painoja säännöllisesti kohta 20 vuotta. Mistään satunaisesta kesä-dieetistä ei siis kohdallani ole kyse.

Joka tapauksessa, viime vuosina olen havainnut ihan yrityksemme tavoitteita tukevia syitä nostella painoja ja käydä lenkillä.

Perustyöni on pitkälti kirjoittamista, lukemista, miettimistä, myymistä, tarjousten laatimista, ihmisten haastattelemista ja kuvaamista. Monesti teen myös monia näistä yhtä aikaa tai vähintäänkin joudun hyppäämään asiasta toiseen ja takaisin monta kertaa päivässä, mikä tavallaan jättää aina ”toimintoja” päälle aivoissani.

Julkaisumme tuottaminen voi siis välillä olla melko uuvuttavaa hommaa (kuten tietysti moni muukin työ), ja aivot käyvät kovilla kierroksilla vielä päivän päätyttyäkin.

Olen kuitenkin huomannut painojen nostelun auttavan tehokkaasti nimenomaan ajatustyön katkaisemisessa ja edistävän näin aivojen levonsaantia sekä sitä kautta niiden palautumista.

Nyt nokkelimmat nauravat, että sellaisiahan ne kuntosalityypit ovat, aivotoiminta pysähtynyttä, mutta joka tapauksessa jo 30–45 minuutin intensiivinen painojen nostelu saa minun kohdallani aikaan vastaavan olotilan kuin jos olisin nukkunut kahdeksan tunnin yöunet – tuntuu oikeastaan siltä kuin uusi päivä olisi alkanut.

Käytännössä siis annan päivän tehottomimmasta ja aikaansaamattomimmasta ajastani pienen hetken kuntosaliharrastukselleni ja parannan sillä loppupäiväni laatua.

Pystyn nauttimaan vapaa-ajastani täysin TAI, jos minulla on poikkeuksellisen paljon töitä, voin tehdä vielä ”iltavuoron” päälle ja työ on silti tehokasta! Tässä siis syy sille, miksi pyrin nostelemaan painoja joka arkipäivä heti työpäivän jatkeena.

Toisaalta pidän myös lenkkeilystä, mutta sen vaikutus on hieman erilainen. Esimerkiksi Industrial Prime -nimi ja koko englanninkielisen julkaisun konsepti syntyi Tampereen Kaupin pururadalla. Samoin lähes kaikki isojen Insight-artikkeliemme aiheet olen keksinyt juoksulenkillä.

Toisin sanoen voimakas ponnistelu painojen kanssa purkaa aivojeni yliaktiivisuutta, joka vähitellen johtaisi väsymykseen, pitkällä aikavälillä saamattomuuteen ja stressiin sekä lopulta kenties pahimmassa tapauksessa burn-outiin. Ulkoilmassa juokseminen puolestaan voimistaa selvästikin luovaa ajattelukykyäni, jolloin saan kaikenlaisia uusia ideoita.

Olen myös havainnut viime vuosien aikana yhteneväisyyden oman fyysisen kuntoni sekä tavoitteideni saavuttamisen välillä. Kaiken edellä sanotun valossa tämä on varsin loogista.

Kyseessä on siis myönteinen noidankehä. Mitä enemmän teen töitä, sitä enemmän minun pitää harrastaa liikuntaa ja samalla kuntoni kehittyy. Toisaalta mitä enemmän liikun, sitä enemmän kykenen tekemään töitä ja etenen työlleni asettamissani tavoitteissa.

Jos siis joku kysyy, miksi olen hyvässä kunnossa, vastaan: koska teen paljon töitä. Ja toisaalta jos joku kysyy, miten selviän kaikista töistäni, vastaus kuuluu: koska harrastan paljon liikuntaa.

Työni siis ajaa minua parempaan kuntoon ja liikuntaharrastukseni vievät minua kohti työssäni asettamiani päämääriä.

Monesti syyksi liikunnattomuudelle kuulee ajan puutteen, mutta itse näen asian siten, että antaessani yhden väsyneen tunnin pois saan kuusi tehokasta tilalle. Minun näkökulmastani siis liikunta tuo aikaa eikä vie sitä.

Voin vilpittömästi sanoa, että päivittäinen kuntoiluni on ollut avainasemassa myös Industrial Primen kehittämisessä ja sen aikaisessa toiminnassamme. Liikunnan avulla olen pystynyt puristamaan itsestäni vielä enemmän irti ja olen kyennyt hallitsemaan paineitani.

Lisäksi täytyy vielä lopuksi mainita, että pidän eritoten kuntoharjoitteluun liittyvästä lainalaisuudesta, jossa tavoitteesi välissä on vain ja ainoastaan kova työ ja lopulta aina saa mitä ansaitsee. Ja toisaalta, vaikka sinulla olisi kaikki maailman raha ja valta, kukaan ei voi oikaista maaliin, kukaan muu ei voi tehdä toistoja tai juosta kilometrejä puolestasi – ne täytyy jokaisen tehdä aina itse.

Painetun lehden lopettaminen

Yllättävää tai ei, olimme puhuneet painetun lehden lakkauttamisesta tasaisin väliajoin jo keväästä 2009 lähtien.

Siihen oli parikin syytä. Ensinnäkin painetun lehden tekeminen oli äärimmäisen raskasta resursseihimme nähden. Toisekseen sen hyötyjä oli vaikea mitata ja siten myös perustella asiakkaille ja yhteistyökumppaneille.

Painavin syy oli kuitenkin se, että digitaalisuus kehittyi tasaisen varmaa vauhtia ja olimme siitä äärimmäisen tietoisia. Meille kyse oli siis aina enemminkin siitä, osaisimmeko ajoittaa painetun lehden lopettamisen parhaaseen mahdolliseen ajankohtaan.

Halusin painetusta lehdestä eroon jo melko varhaisessa vaiheessa sen valtavan työtaakan lisäksi ehkä siksi, että lehteä olisi pitänyt kehittää kohtuuttoman paljon, jotta se olisi vastannut odotuksiani. Samaan aikaan alan kehitystrendi oli täysin päinvastainen.

Olisi siis ollut järjetöntä kuluttaa resursseja ja paisuttaa yrityksen kulurakennetta panostamalla kehitykseen, joka oli toimialalla selvästi laskeva suunta, varsinkin kun oli päivänselvää, missä alan tulevaisuus oli.

Vaikka minulla on aina ollut riittävästi päätäntävaltaa tehdäkseni päätöksiä yrityksessämme yksin, olen silti pitänyt periaatteena, että vähintään jommankumman, Kimmon tai Klausin, on oltava samaa mieltä suunnitelmistani. Tällä viimeisellä kerralla, kun otin painetun lehden lopettamisen puheeksi Kimmon ja Klausin kanssa, olin kuitenkin tehnyt päätöksen mielessäni valmiiksi.

Se johtui yksinkertaisesti siitä, että olin jälleen palamassa loppuun. Olin jo useamman vuoden ajan polttanut kynttilää molemmista päistä ja halusin vain eroon painetun lehden työtaakasta. (En siis voi ottaa varsinaista kunniaa siitä, että olisin muka tiennyt täydellisen ajankohdan lehden lopettamiselle, koska totuus oli, että sinnittelin painetun lehden kanssa niin pitkään kuin vain pystyin.)

Pohdin asiaa mielessäni kahdella tavalla: Totesin, että jos laittaisin edes puolet painetun lehden tekemiseen käyttämästäni energiasta verkkojulkaisuumme, vaihdos luultavasti onnistuisi. Toisaalta, jos vaihdos epäonnistuisi ja yritys kaatuisi, olin siihenkin valmis. En vain voinut kuvitella enää yhtä ainoata lisävuotta painetun lehden kanssa.

Toisaalta yritys kaatuisi siinä joka tapauksessa, jos minua alettaisiin kuskata jalat edellä, joten päätös oli minulle henkilökohtaisesti lopulta melko helppo.

Niinpä otin painetun lehden lopettamisen yhtiökokouksen asialistalle keväällä 2013. Klaus ei uskonut hetken olevan vielä oikea, mutta Kimmo sattui olemaan kanssani samaa mieltä – hän taisi itse asiassa olla meistä ainoa, joka todella uskoi tai jopa tiesi ajan olevan otollinen.

Olimme siis keskustelleet painetun lehden lopettamisesta jo noin neljän vuoden ajan, kunnes lopulta kuuden ”vuosikerran” ja 25 julkaistun lehden jälkeen toteutimme sen syksyllä 2013.

Koska teimme toiminnassamme melko radikaalin käännöksen eikä Klaus puheenjohtajana täysin uskonut suunnitelmaamme, päätin ottaa koko hallitusvastuun uudesta strategiastamme. Siirryin yhtiömme puheenjohtajaksi ja samalla myös ainoaksi hallituksen jäseneksi.

Kimmolla oli jo tuolloin lähes vuosikymmenen mittainen ura takana Nokialla, ja mitä tuli digitalisaatioon, ohjelmistoihin ja laitekehitykseen, hän oli ajan hermolla. Hän puhui minulle usein trendeistä, jotka vuotta myöhemmin huomasin tulleen valtavirtaa.

Kimmon rooli toiminnassamme nousi siis verkkostrategiamme myötä uudelleen avainasemaan. Verkkojulkaisumme kehittämisestä muodostui meille jatkuva prosessi. Käytännössä, kun yksi asia oli saatu päätökseen, sitä alettiin jo kehittää uudestaan – uusia visioita syntyi jatkuvalla tahdilla.